MT KORVAAVA (Merja): Alkoholiongelmat ja mini-interventio

ALKOHOLIONGELMAT ja MINI-INTERVENTION KÄYTTÖ NIIDEN EHKÄISYSSÄ

Alkoholi on Suomessa laillinen päihde. Suomalaisista aikuisista yli 90% käyttää alkoholia. Alkoholin käyttöön liittyy aina terveysriski, vaikka kulutus olisi pienempää kuin riskikäytössä. Ongelmakulutuksen suhteen ei ole mitään yksiselitteistä määrittelyä, vaan riippuu jokaisen omasta kulutuksesta ja sen vaikutuksesta omaan elämäntilanteeseen. Kun ilmenee terveydellisiä, sosiaalisia ja/tai taloudellisia ongelmia, jotka heikentävät hyvinvointia ja toimintakykyä, voidaan puhua ongelmasta. (Aalto 2015: 12-13.)

Alkoholin haitat ovat niin laaja-alaiset, ettei tässä yhteydessä ole mielekästä sen enempää niitä eritellä. Haitat esiintyvät yksilötasolla, lähiympäristössä ja yhteiskunnallisesti. Alkoholin käyttö liittyy yli 60 eri sairauteen, alkoholiriippuvaisen elämä on n 10 vuotta lyhyempi ja suorat kustannukset yhteiskunnalle ovat noin miljardi euroa vuodessa. (Aalto 2015:13-14.) Ei tarvitse olla mikään Einstein ymmärtääkseen minkälaisia ”säästöjä” sekä kansallisen terveyden että kustannusten suhteen saataisiin aikaiseksi, jos alkoholin ongelmakäyttöä saataisiin rajoitettua. 

Alkoholin ongelmakäyttö jaetaan 3 luokkaan: riskikäyttö (riskikäytön rajat ylittyvät, mutta ei merkittävää haittaa), haitallinen käyttö (selkeitä fyysisiä tai psyykkisiä haittoja, mutta ei riippuvuutta)  ja riippuvuus (pakonomainen juominen, toleranssin kasvu, vierotusoireet)  (Aalto 2015: 8-9). Mitä varhaisemmassa vaiheessa alkoholin riskikäyttöön päästään vaikuttamaan sitä suuremmalla todennäköisyydellä ehkäistään vakavampia haittoja, hoidon tarvetta ja suuria kustannuksia. 

Mini-interventio eli lyhytneuvonta on lyhyt (5-15min), yksinkertainen ja helposti opittava terveysneuvontamenetelmä. Sen kohderyhmänä on riskikäyttäjät ja haitallisesti käyttävät. Riippuvuuden kyseessä ollessa mini-interventio ei ole riittävä keino. (Aalto 2015: 52). Se on suunniteltu erityisesti hoitohenkilökunnan käyttöön. Sen avulla kartoitetaan alkoholin käyttöä, autetaan potilasta ymmärtämään alkoholin käyttöön liittyvät haitat ja riskit ja motivoidaan tarvittaessa muutokseen. Mini-interventio soveltuu erinomaisesti perusterveydenhuoltoon, jossa kohdataan suuri osa väestöstä. (STM 2008: 18-21.). Se soveltuu myös muihin palveluihin, joissa riskikäyttäjät asioivat. Riskien arviointia tulisi tehdä aina tapauksissa, joissa taustalla on oire tai hoidon tarve, joka liittyy alkoholiin esim. masennus, ahdistuneisuus, unettomuus, kohonnut verenpaine, sydänoireet, vatsavaivat, muisti-, tasapaino tai raajojen tuntohäiriöt, tapaturmat ja toistuvat sairauslomapyynnöt. (STM 2015: 45-46.) Mini-interventiossa keskustellaan alkoholin käytöstä ja sen mahdollisesta yhteydestä potilaan oireisiin ja sairauksiin tai käydään läpi alkoholin yleisiä haittoja ennaltaehkäisevässä mielessä. Mikäli havaitaan tarve vähentää alkoholin käyttöä, autetaan potilasta tavoitteiden suunnittelussa ja kannustetaan muutokseen. (Aalto 2015: 52.)

Mini-interventio rakentuu neljästä osasta: 1: Kartoitetaan tilanne (haastattelu+AUDIT) 2. Todetaan käytön aste. Tarpeen mukaan annetaan palautetta, suullista ja kirjallista tietoa haitoista/hyödyistä, kannustetaan muutokseen, suunnitellaan tavoitteita. 3. Kirjataan 4. Sovitaan mahdollinen uusinta (STM 2008: 19).

Mini-intervention toteuttamisen avuksi on paljon erilaista materiaalia, jonka avulla riskejä kartoitetaan ja ne toimivat myös keskustelun pohjana ja apuna. Yksi suositeltava menetelmä on AUDIT-kysely, jonka täyttämiseen menee pari minuuttia. Se koosttuu 10 kysymyksestä, jotka pisteytetään (0-4p). Sen avulla selvitetään juomisen tiheyttä, käyttömäärää ja humalajuomisen toistumista. (Aalto 2015: 45-47).

Mini-interventioiden tekemisen esteiksi on lueteltu kiire, riittämätön koulutus, epäusko omiin kykyihin suorittaa, selkeiden ohjeiden puute, kohderyhmän tunnistamisen vaikeus, potilastietojärjestelmän puutteet ja väärä potilaan yksityisyyden suojelu (STM 2008: 22). 

On kyllä sääli jos mini-interventioiden käyttö alkoholihaittojen ennaltaehkäisyssä jää käyttämättä em. syistä. Käyttöönotto on ollut hidasta ja maailmanlaajuisestikin sitä käytetään vain muutamassa prosentissa potilaskontakteissa. Helsingin terveyskeskuksissa tehtiin tutkimus/ kampanja mini-interventioiden ja AUDITin käytöstä v 2006-2008 ja tulokset osoittivat, että osallistumisosuus oli erinomainen, AUDITiin käytetty aika ei ollut ongelma ja mini-interventiosuosituksen toteutuivat hyvin.  (Kuokkanen – Seppä 2010.)

On vahvaa näyttöä siitä, että mini-interventioiden avulla ainakin 10% riskikäyttäjistä tai haitallisesti käyttävistä siirtyy kohtuukäyttöön tai lopettaa kokonaan. Lisäksi mini-interventioiden toteuttaminen on kustannustehokasta ja helppoa toteuttaa. (Aalto 2015:5). Ei ole juurikaan mitään pätevää ja järkevää syytä jättää näin helppo, yksinkertainen ja edullinen keino käyttämättä alkoholikulutuksen ja niistä johtuvien haittojen vähentämiseksi.

LÄHTEET:

Aalto, Mauri – Alho, Hannu – Kiianmaa, Kalervo – Lindroos Lolan 2015. Alkoholiriippuvuus. 3., uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Kuokkanen, Martti – Seppä Kaija 2010. Soveltuvatko mini-interventiosuositukset käytäntöön? Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 126 (11). 1322-1327.

STM 2008. Mini-interventioiden jalkauttaminen terveyskeskuksiin ja työterveyshuoltoon. Teoriasta toimivaksi käytännöksi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008:10.

STM 2015. Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma. Alkoholi-, huume- ja rahapelihaittojen sekä tupakoinnin vähentäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2015:15.