MT PERSOONALLISUUSHÄIRIÖT: Epäsosiaalinen persoonallisuus

MT   PERSOONALLISUUSHÄIRIÖT:

F60.2 Epäsosiaalinen persoonallisuus

Jokaisella ihmisellä on oma persoonallisuus, joka koostuu perimän kautta saadusta temperamentista ja kasvatuksen sekä ympäristön vaikutuksista. Persoonallisuuden muodostumisessa tunne-elämän kehitys lapsuudessa on tärkeä vaihde. Varhaisen kiintymyssuhteen myötä lapselle kasvaa sisäisiä työskentelymalleja, jotka kehityksen myötä voivat muuttua sekä kielteiseen että myönteiseen suuntaan. (Toivio –  Nordling 2013: 96.)

Jos persoonallisuudessa todetaan syvälle juurtuneita ja kankeita käyttäytymismalleja,  jotka ovat haitaksi itselle tai ympäristölle, puhutaan häiriintyneestä persoonallisuudesta. Tällöin ihminen ei osaa ottaa huomioon muita, ei näe itseä osana isompaa kokonaisuutta eikä pysty sopeuttamaan käytöstään erilaisiin tilanteisiin. Häiriöitä ilmenee usein jo lapsena tai nuorena, mutta koska ne saattavat itsestään myös hävitä, ei persoonallisuushäiriötä diagnosoida alle 16-vuotiaille. Sen sijaan puhutaan esim. sopeutumishäiriöstä. (Toivio – Nordling 2013:160-161). Yksi häiriintyneen persoonallisuuden ilmenemismuoto on epäsosiaalinen persoonallisuus.

KUKA HÄN ON? Epäsosiaaliselle persoonallisuudelle on tyypillistä kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta johtuva välinpitämättömyys muita ihmisiä ja ympäristön normeja kohtaan. Henkilö on spontaani, epärehellinen ja usein aggressiivinen. Hän syyllistyy usein rikoksiin eikä tunne vastuuta teoistaan. (Mielenterveystalo.) Hänen on helppo valehdella tuntematta häpeää ja syyllisyyttä ja hän helposti hylkää ihmiset, joista ei hyödy. Hän voi toimia yksin, mutta jos tarvitsee muita, ei ihmissuhteiden luominen ole hänelle ongelmallista.

Epäsosiaalisen persoonallisuuden omaava ihminen saattaa tuntua viehätysvoimaiselta ja verbaalisten kykyjensä avulla kuulostaa hyvinkin älykkäältä ja syvälliseltä.  Tämä kuitenkin on vain kulissia, taustalla piilee valehtelua ja huijausta, tarkoituksena on manipuloida muita toimimaan oman hyödyn saavuttamiseksi. Jos tarkasti analysoi epäsosiaalisen henkilön puheita, voi huomata puheiden olevan irrallisia todellisuudesta sekä puhujan ymmärtämättömyyden oman puheensa sisältöä kohtaan. (Toivio – Nordling 2013: 166-167.)

Epäsosiaalisen persoonallisuuden yhteydessä saatetaan epävirallisesti puhua valkokauluspsykopatiasta. Tällöin henkilö häikäilemättä manipuloi muita tekemään ns. likaiset työt, joista valkokauluspsykopaatti itse hyötyy syyllistymättä itse väkivaltaan tai rikokseen. Näin muut saavat syyt niskoilleen ja kantavat näin ollen myös seuraamusten aiheuttamat haitat. (Toivio – Nordling 2013: 167.)

MIKSI? Epäsosiaalinen käytös alkaa ennen 15 vuoden ikää, jonka jälkeen se johtaa helposti juridisiin seuraamuksiin ja rangaistustoimenpiteisiin (Mielenterveystalo). Käytöshäiriöt ja ylivilkkaus lapsena saattavat olla merkki epäsosiaalisesta häiriöstä. Mikäli lapsen vanhemmalla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, se altistaa lasta mallioppimisen kautta samansuuntaiseen käytökseen ja ongelmanratkaisuun. Tällaisen vanhemman kanssa lapsi todennäköisesti jää myös vaille turvallista aikuissuhdetta, mikä vielä lisää altistumisen riskiä. (Repo-Tiihonen – Hallikainen 2016.)

Epäsosiaalisilla henkilöillä on myös todettu autonomisen hermoston ja hormonituotannon toiminnan eroavaisuuksia. Esimerkiksi stressihormoni kortisolin pitoisuus jo lapsena ja sen eritys stressitilanteissa on vähäisempää epäsosiaalisilla henkilöillä kuin verrokeilla. Tästä seuraa esim. pelkoreaktion heikko vaikutus stressitilanteessa. Myös ns. tunneaivojen (mantelitumake, hippokampus ja niiden yhteydet etuotsalohkoon) poikkeavuus on epäsosiaalisilla voitu todeta aivojen kuvantamistutkimuksissa. (Repo-Tiihonen – Hallikainen 2016.)

HOITO Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ilmenee eri tavoin eri ihmisillä ja se esiintyy usein muiden sairauksien ja häiriöiden kanssa samanaikaisesti. Ei olekaan olemassa selkeätä hoito-ohjetta vaan se tulee suunnitella jokaisen potilaan oireisiin ja kokonaisuuteen sopivaksi. Oman haasteensa hoidon suunnittelulle tuo kokemus- ja tutkimustiedon vähäisyys. Pitkäaikaistutkimuksia on vaikea toteuttaa kohderyhmän ollessa yhteistyökyvytön. Liitännäissairauksien, esim. päihdeongelma, onnistunut hoito voi olla sysäys persoonallisuuden häiriön hoidolle. Aikuisen ja nuoren ohjaaminen ja tukeminen sosiaaliseen ja vastuulliseen toimintaan reaaliaikaisen palkitsemisen avulla on keino päästä pysyviin parannuksiin. Koska epäsosiaaliselle persoonallisuudelle on tyypillistä välinpitämättömyys esim. lakia ja sääntöjä kohtaan eikä hän tunne syyllisyyttä, vaan kaunistelee omia tekojaan, ei rangaistuksilla valitettavasti ole sairauden suhteen positiivista vaikutusta. (Repo-Tiihonen – Hallikainen 2016.)

Optimaalisinta olisi päästä puuttumaan ongelmaan jo lapsuudessa, jolloin lapsen ympäristötekijöihin voidaan vielä vaikuttaa. Riskiryhmien lapsilla ja nuorilla saattaa ympäristönvaihdos katkaista epäsosiaalisen kehityksen edellyttäen, että ympäristöllä on tarjota sopivat puitteet turvallisine ihmissuhteineen. Hoito on huomattavasti hankalampaa aikuisiässä, kun toimintamallit ovat päässeet juurtumaan syvälle ja mahdollinen päihteiden käyttö ohjaa elämää. (Repo-Tiihonen – Hallikainen 2016.)

Erilaisia psyykelääkehoitoja toteutetaan, mutta niistä on niukasti tutkimustietoa. Lääkkeiden käytön ongelma korostuu itsetuhoisten, päihdeongelmaisten ja impulsiivisten potilaiden kanssa heidän pyrkiessä nauttimaan yliannostuksia. Rauhoittavien lääkkeiden käyttö puolestaan on haasteellista riippuvuuksiin alttiiden potilaiden kanssa. Oireisiin tehoava täsmälääkitys on kenties tulevaisuuden ratkaisu lääkkeiden käytön haasteisiin persoonallisuushäiriöitä hoidettaessa. (Repo-Tiihonen – Hallikainen 2016.)

LÄHTEET:

Mielenterveystalo. Mielenterveystalo.fi. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F602.aspx>. Luettu 20.10.2017

Repo-Tiihonen, Eila – Hallikainen, Tero 2016. Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 132(2). 130-136

Toivio, Timo – Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia.3., uudistettu painos. Helsinki: Edita