PSYK VAPAAVALINTAINEN: Puolustusmekanismit

  

PUOLUSTUSMEKANISMIT / DEFENSSIT / MINÄN SUOJAUTUMISKEINOT 

Puolustusmekanismit kuuluvat ihmisen jokapäiväiseen elämään. Ne ovat tarpeellisia ja merkityksellisiä mielen suojakeinoja, joita käytetään, kun kohdataan ristiriitoja tai liian vaikeita asioita käsiteltäväksi tai kun niitä kohdataan liian nopeasti. (Hietaharju – Nuuttila 2010: 109) Niitä tarvitaan myös myönteisen minäkuvan sekä mielen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Osa niistä on pysyviä ja toiset liittyvät tiettyyn tilaan tai häiriöön. Yksilön persoonallisuus, kypsyys, sopeutumiskyky ja yleinen terveys ohjaavat puolustusmekanismien käyttöä. Ne ovat haitallisia, mikäli ne vääristävät todellisuutta, estävät sopeutumista ja ovat riski mielenterveydelle. (Stenberg – Stenberg 2016: 15-16.)

Defenssiteorian isä Sigmund Freud ja hänen tyttärensä Anna Freudin erottivat kymmenen eri puolustusmekanismia (puolustus, torjunta, dissosiaatio, heijastaminen, kumoaminen, kieltäminen, älyllistäminen, mitätöinti, järkeistäminen ja huumori), joiden toiminta perustuu minän eri kerrosten väliseen ajatusten ja tunteiden vuorovaikutukseen. Sittemmin teorioita ja termistöä on syntynyt lisää niin, että alkuperäisten kymmenen sijaan tänä päivänä eri mekanismeja voidaan nimetä kymmeniä tai jopa satoja erinimisiä riippuen koulukunnasta ja lähestymistavasta (Stenberg – Stenberg 2016: 8, 17-22). Puolustusmekanismien toiminta, tunnistaminen ja yhteys esim. psyykkisiin häiriöihin on niin valtava vyyhti, ettei sitä tämän tehtävänannon puitteissa ole mahdollista ruveta purkamaan. Keskitymme tässä muutamaan konkreettiseen lähestymistapaan ja huomioonotettaviin asioihin mielenterveystyössä. 

Puolustusmekanismien jakaminen kypsyyden tai kehittyneisyyden mukaan epäkypsiin ja kypsiin on yksi yleinen ja eri luokituksissakin yhteisesti käytetty ryhmittelyn peruste (Stenberg – Stenberg 2016:118-119). Puolustusmekanismit alkavat kehittyä lapsuudessa lapsen oppiessa erottamaan erilaisia tunteita ja käsitellessään niitä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Varhaisilla vuorovaikutussuhteilla onkin ratkaiseva merkitys mekanismien kehittymiselle. Monipuolinen tunteiden käsittely vaatii myös keskushermoston riittävää kehittymistä. (Stenberg – Stenberg 2016:66.)

Mikäli varhaislapsuudessa esiintyy runsaasti traumaattisia kokemuksia ja puolustusmekanismeihin turvautuminen on jatkuvaa, eivät epäkypsät puolustusmekanismit pääse kehittymään ja niistä saattaa jäädä hallitseva keino aikuisena kohdata vaikeita asioita. Nuoruusiässä epäkypsien puolustusmekanismien poikkeuksellisen runsas esiintyminen ja lisääntyminen ennakoivat sopeutumisongelmia ja psyykkistä oireilua ja saattavat jatkuessaan johtaa aikuisiällä hauraaseen mielen tasapainoon tai mielen sairauteen. (Tuulio-Henriksson –  Poikolainen –  Aalto-Setälä  –  Lönnqvist 1997.)

Esimerkkejä epäkypsistä puolustusmekanismeista ovat esim. ulkoistaminen (asian siirtäminen pois itsestä-> muiden syyttely) tai tosiasioiden kieltäminen (katseen poiskääntäminen ->uhka häviää).  

Kypsiä defenssejä käyttävä näkee itsensä ja muut joustavasti ja kohtaa uhkia rakentavasti. Esimerkkejä kypsistä puolustusmekanismeista ovat ennakointi (esim. etukäteen miettiminen miltä joku tuleva epämiellyttävä tapahtuma tuntuu, epäkypsä defenssi  välttelisi koko asiaa), huumori (jännitteen purkaminen) ja altruismi (epäitsekkyys, esim.  oman tuskan lievittäminen vapaaehtoistyöllä). (Stenberg – Stenberg 2016: 135, 138, 144.)

Sisäistävä/ulkoistava? Yksi lähestymistapa käytössä olevien puolustusmekanismien kartoittamiselle, on selvittää liittyvätkö ne sosiaalisiin tilanteisiin vai suhteessa omaan itseen. Sisäistävät mekanismit pyrkivät sopeuttamaan oman ajattelutavan ja käytöksen ulkoiseen ympäristöön sopivaksi. Ne eivät varsinaisesti näy ulospäin. Ulkoistavien mekanismien tarkoituksena on ulkoisen todellisuuden muokkaaminen oman sisäisen kokemuksen pysyessä muuttumattomana. Muokkaaminen voi tapahtua realiteetin rajoissa tai todellisuutta vääristämällä. (Stenberg – Stenberg 2016: 87.)

Puolustusmekanismit ja mielenterveyshoitotyö Mielenterveystyössä on tärkeää tunnistaa ja ymmärtää ihmisen puolustusmekanismeja, sillä ne helposti korostuvat hoitosuhteessa. Ihminen saattaa puolustusmekanismiensa avulla esim. kieltää sairautensa olemassaolon. Ei voida suoraan yhdistää psyykkisiä häiriöitä ja puolustusmekanismeja toisiinsa. Yleisellä tasolla tiedetään kuitenkin, että psykiatrisista sairauksista kärsivät käyttävät enemmän epäkypsiä ja ympäristöä vääristäviä puolustusmekanismeja kuin muut. Masentuneella on yleensä kielteinen minäkuva, jota puolustusmekanismit saattavat vielä entisestään vahvistaa. Masentuneet ja ahdistuneet käyttävät yleensä epäkypsempiä puolustuskeinoja. He ovat alttiita esim. käyttämään projisointia (toiseen heijastamista) muuttaakseen ympäristöä heidän mielentilalle sopivammaksi lohduttomaksi, pimeäksi ja jopa uhkaavaksi. Toisaalta ahdistuneet, erityisesti paniikkihäiriöstä kärsivät, saattavat käyttää ylisopeuttavia puolustusmekanismeja, joiden avulla yritetään tulla toimeen ahdistuneisuuden haittojen kanssa ja vältytään mielen ristiriidoilta ahdistusta aiheuttavissa tilanteissa. Tämä toki auttaa tilapäisesti selviytymään, mutta ei poista ongelmaa. Mitä epäkypsempää ja ulkoistavampaa puolustuskeinoa käytetään, sitä laaja-alaisempaa, intensiivisempää ja monipuolisempaa hoitoa tarvitaan. Joskus pelkkä oireisiin suunnattu lääkehoito esim. paniikkihäiriöiden yhteydessä saattaa lisäksi korjata puolustusmekanismien epäkypsyyttä. (Stenberg – Stenberg 2016: 120-125.)

Aikaisempien traumojen läpikäymisessä puolustusmekanismien ymmärtämisen lisäksi tulee huomioida muistin merkitys puolustusmekanismien käytössä. Se mitä ihminen muistaa, ei välttämättä ole totuudenmukaista, toisaalta trauma voidaan suojata unohduksella, jolloin vyyhdin purkaminen vaatii pitkäkestoista ja –jännitteistä hoitoa. Hoidossa tuleekin korostua pysyvyys ja toivo. Traumasta toipumiseksi ei vielä riitä, että saadaan muistin kautta yhteys tapahtumiin. Se saattaa pikemminkin vielä lisätä ahdistusta. Tämän jälkeen on tärkeää panostaa eheyttämisvaiheeseen, jolloin rakennetaan eheämpää minää, joka pystyy käsittelemään traumaa ja elämään sen kanssa. (Vesterinen 2010.)

Hoitotyössä ja varsinkin mielenterveystyössä on tärkeää tunnistaa ja tiedostaa puolustusmekanismien olemassaolo ja tuntea niiden toimintaperiaatteet. Ne antavat viitteitä potilaan suhtautumisesta itseensä, ympärillä oleviin ihmisiin ja tilanteisiin ja niiden kautta voi päästä käsiksi ongelmiin, joita potilas itse ei ole halukas tai kykenevä tuomaan esiin. On myös hyvä tunnistaa ja ymmärtää omia puolustusmekanismeja.  Hoitosuhteessa saattaa myös hoitajan omat mekanismit käynnistyä, mikäli käsitellään asioita, jotka herättävät tunteita ja muistoja itsessä tai mikäli työ tulee psyykkisesti liian lähelle.

LÄHTEET:

Hietaharju, Päivi – Nuuttila, Mervi 2010.  Käytännön mielenterveystyö. Helsinki: Tammi.

Stenberg, Johanna – Stenberg, Jan-Henry 2016: En se minä ollut. Itsen suojaamisen ja harhauttamisen perusteet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.     Kirjan esittelyvideo https://vimeo.com/190989122

Tuulio-Henriksson, Annamari –  Poikolainen, Kari –  Aalto-Setälä, Terhi –  Lönnqvist, Jouko 1997. Psychological defense styles in late adolescence and young adulthood: a follow-up study. Journal of American Academy of Child & Adolescent Psychiatry. 36(8). 1148-1153.

Vesterinen, Matti 2010. Unohdus, muistaminen, eheytyminen lapsuuden traumassa. Psykoterapia, 29(1). 3-19.