MT PSYKOOSISAIRAUDET: Päihdepsykoosi

MT  PSYKOOSISAIRAUDET

Päihdepsykoosi

Harhaluulot ja aistiharhat ovat psykoottisia oireita. Psykoottisuuteen liitetään myös outoa käyttäytymistä sekä ajatuksen ja puheen hajanaisuutta. (Lönnqvist – Suvisaari 2011. 134. )

Psykoosissa henkilön kosketus todellisuuteen on hämärtynyt ja hänen on vaikea erottaa sitä mikä on totta ja mikä ei. Sairastunut saattaa kuulla ääniä eikä välttämättä tunnista äänien alkuperää. Usein äänet ovat negatiivisia sävyltään; syyttäviää, vaativia, rankaisevia, uhkaavia tai mitätöiviä. 

Psykoosissa elämä tuntuu usein pelottavalta, kaoottiselta ja ennalta-arvaamattomalta. Sairastuneen puhe ja ajattelu tuntuu usein harhaiselta muista, mutta sairastuneen omasta perspektiivistä se on täysin loogista. Tästä syystä hoidon aloittaminen tuottaa ongelmia, koska sairastuneella on harvoin sairaudentuntoa. Auttajat saattavatkin tuntua psykoosissa olevan näkökulmasta vihollisilta koska he eivät ymmärrä sairastuneen ajatuksia. (Toivio – Nordling. 2013. 195.)

Skitsofrenia on sairaus, joka on psykoosiksi luokiteltu mielenterveyden häiriö. Skitsofreniaan kuuluu tavallisesti useita psykoosijaksoja ja kun se todetaan hoito edellyttää pysyvää psykoosilääkehoitoa. 

On olemassa varsinaisia psykooseja, jolloin oireilla on riittävä ajallinen kesto ja ne täyttävät tautiluokituksen tarkat kriteerit kuten skitsofrenia, tällöin puhutaan oireyhtymistä. (Isohanni - Suvisaari - Koponen - Kieseppä - Lönnqvist. 2011. 70-71.)

Psykoosilla voi olla myös muita aiheuttajia kuin mielensairaudet. Päihteen tai lääkkeen vaikutuksesta voi puhjeta psykoosi. Se voi myös syntyä jonkin ruumiillisen sairauden seurauksena. Tässä blogissa keskitymme päihdepsykoosiin.

Kun henkilölle on syntynyt päihteiden käytön seurauksena pahoja aistiharhoja tai harhaluuloja, puhutaan päihdepsykoosista. Suomessa yleisimpiä päihdepsykoosin aiheuttajia ovat alkoholi, kannabis sekä amfetamiini.

On tavallista, että esimerkiksi skitsofreniaa sairastavalla henkilöllä on samanaikaisesti päihteiden käyttöä, jolloin diagnoosin tekeminen on haastavaa. Mikäli oireet kestävät yli kuukauden päihteiden käytön lopettamisen jälkeen voidaan olettaa, että kyseessä on sairauden aiheuttama psykoosi. Kun on syytä olettaa, että henkilöllä on päihdepsykoosi, on oireiden kehittymistä edeltänyt runsas päihteidenkäyttö ja oireet häviävät kuukauden sisällä käytön lopettamisen jälkeen.

Nuorten alle 30-vuotiaiden keskuudessa huumeet ovat yleisin päihdepsykoosin aiheuttaja. Vanhemmilla alkoholi nousee suurimmaksi aiheuttajaksi.

Noin neljäsosa amfetamiinin käyttäjistä saa lieviä psykoosioireita.  Oireet varsinaisessa amfetamiinipsykoosissa muistuttavat paranoidista skitsofreniaa. Voimakkaat harhaluulot, vainoharhat,  kokemukset ajatusten kontrolloimisesta ja vaikutuselämyksistä sekä lisäksi kuulo- ja näköharhat kuuluvat psykoosin oireistoon.  Siihen liittyy myös voimakasta kiihtymystä ja tila vaatii usein sairaalahoitoa.

Riski sairastua psykoosiin on amfetamiinin käyttäjällä viisinkertainen, jos hänellä on geneettinen psykoosialttius. Amfetamiinipsykoosi kehittyy pitkäkestoiseksi skitsofreniaryhmän psykoosiksi osalle käyttäjistä.

Hoitona amfetamiinipsykoosissa käytetään lääkehoitoa. Mainittakoon vielä, että siitä kuinka kauan lääkitystä tulisi käyttää psykoosijakson jälkeen, ei ole tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Kirjassa puhutaan käytännöstä, jossa lääkitystä olisi syytä jatkaa muutamia kuukausia ja lopettaa se sen jälkeen vähitellen. (Lönnqvist – Suvisaari 2011. 134, 148-150.)

Seuraavassa kerromme henkilöstä, joka on sairastanut amfetamiinipsykoosin nuoruudessaan. Olemme koonneet tarinan haastattelun pohjalta. Haastattelu on tehty nimettömänä ja kutsumme henkilöä tarinassa Kirsiksi. Nykyään Kirsi on avioliitossa, hänellä on kaksi pientä lasta ja hän on täysin toipunut psykoosista. Kirsi on elänyt täysin päihteettömänä jo 13 vuotta ja on tällä hetkellä 33-vuotias.

Psykoosin alkaessa Kirsi oli 19 vuotias. Hän oli aloittanut päihteidenkäytön jo nuorena ja joutunut alaikäisenä päihdehoitolaitokseen. Kun hän 18-vuotiaana vapautui laitoksesta alkoi saman tien päivittäinen amfetamiinin käyttö suonensisäisesti. Välillä tuli käytettyä myös kannabista sekä extacya, mutta amfetamiini oli pääpäihde.

Noin vuoden käytön jälkeen Kirsi hakeutui päihdekatkolle,  jonka kuitenkin keskeytti muutaman päivän jälkeen. Katkolta lähdettyään hän kertoo vetäneensä ”pirivedot” ja isot ”pilvipaukut” ja arvelee psykoosin alkaneen tuolloin. Tapahtumien alkaessa Kirsi ei ymmärtänyt olleensa psykoosissa, mutta jälkikäteen ajateltuna kertoo olleensa ”ihan pihalla”. -Normaalisti kun oli vetänyt paljon, sitä tajusi, että on ihan pihalla, mut nyt en tajunnut sitä ollenkaan.

”Mulla oli laser-katse, jota piti näyttää tietyille autoille, jotka oli mun puolella. Luulin olevani testissä, missä mun pitää todistaa, että olen soveltuva hyvisten joukkoon. Sain viestejä tv:stä, radiosta ja lehtien otsikoista ja niiden mukaan piti toimia. Viestit kertoivat mitä tehdä ja minne mennä. Kerrankin mun piti seistä ihan liikkumatta tien reunalla monta tuntia. Lopulta käperryin maahan ja joku oli soittanut mulle ambulanssin. Ambulanssi tuli ja kerroin hoitajille, että olen noita ja mulla on parantajan kykyjä. Musta otettiin ilmeisesti huumetestit, mutta ihme kyllä ne päästi mut vapaaksi autosta. On vaikea sanoa mikä tuohon aikaan oli totta ja mikä ei, mutta ambulanssista oon kyllä sataprosenttisen varma.”

” Mulla oli myös kyky kommunikoida eläinten kanssa. Kerran seurasin yhtä koiranulkoiluttajaa rapun ovelle asti, koska se koira pyysi mut mukaan. Koiran omistaja kysyi multa, et miksi olin seurannut heitä. Vastasin, että kun toi koira pyysi. Olin tosi hämmentynyt kun se ulkoiluttaja ei tajunnut mua.”

Kirsi epäilee, että ajanjakso on kestänyt päivistä muutamaan viikkoon, mutta ei pysty sanomaan varmaksi.

”Lopulta luulin, et armeija yrittää tappaa mua ja huusin ulkona ”Mä antaudun”!”

Kirsillä oli poliisihaku päällä, koska hänet oli tuomittu vankeusrangaistukseen rikoksesta. Poliisit saivat hänet kiinni ja toimittivat ensin poliisiasemalle ja siitä Vantaan vankilaan.

”Olin poliisiautossa ja yritin selittää niille kuka mun perässä on. Muistan kun ne totes, että ”tää on taas näitä”. Äänet mun päässä sanoivat, että salettiin toi (mä) puhuu ja yritin olla niin, ettei poliisit tajuu. Ne äänet tuli ns. control roomista mistä ne tyypit puhui mulle ja puheäänet oli tosi selkeitä. Sieltä sain kaikki ohjeet.”

Kirsi oli vankilassa noin 2kk päihteettömänä.  Sinä aikana psykoosi lieveni. Kun Kirsi vapautui vankilasta psykoosi alkoi taas.

”Pääsin pois ja joka kerta kun vedin piriä se alkoi uudestaan. Armeija yritti tappaa mut. Luulin, et naapurissa on joku, joka yrittää ampua mut kiikaritähtäimellä. Purin mun asunnosta kaikki metallit ja peilit, koska metalli johtaa metallia, ettei kukaan pystyis seuraamaan mua. Purin myös yhen kaverin luona kaiken osiin. Sekin oli varmaan psykoosissa.  

Hengailin tuohon aikaan järjestäytyneiden rikollisten seurassa ja siinä maailmassa oli paljon aseita, velanperintää ja semmoista. Vaikea sanoa, mikä kaikki oli totta ja mikä kuvitelmaa.”

Lopulta Kirsi oli siinä pisteessä, ettei enää kyennyt käyttämään amfetamiinia, koska psykoosi vahvistui niin ahdistavaksi joka kerta. Hän yritti käyttää muita päihteitä, koska ei pystynyt olemaan selvin päin. Muiden päihteiden kanssa oireet olivat siedettävät.

Kirsi oli ollut n. vuoden psykoosissa kun hän törmäsi vanhaan kaveriin, joka oli raitistunut NA-kokousten avulla. Kaveri vei Kirsin kokoukseen ja Kirsi raitistui. Hän mainitsee, että raittius tai puhtaus hänelle tarkoittaa pidättäytymistä kaikista tajuntaan tai mielialaan vaikuttavista aineista, myös alkoholista.

”Lopetin käyttämisen, mutta psykoosi ei loppunut siihen. Muutin huumeidenkäyttäjille tarkoitettuun yhteisöasumispalveluun, missä ihmiset opetteli elämään raittiina. Olin sielläkin vainoharhainen. Luulin, että työntekijät kuuntelee mun puhelinta ja liikkeentunnistin seuraa mun liikkeitä. Siellä oli käytössä sellainen korttiavain ja luulin, et mua seurataan sen avulla. Vihreää varauloskäynti-kylttiä luulin kameraksi enkä halunnut näyttäytyä sille. Tässä vaiheessa olin ollut selvinpäin jo noin kuukauden. Yhden kerran kaveri sanoi mulle, että oot ihan pihalla kun puhuin sille kamerasta, mutta mä en ymmärtänyt sitä, koska se oli mulle todellisuutta. ”

Kirsi aloitti työt tv-chattijuontajana ja siellä vainoharhat paheni entisestään, koska luonnollisesti studiossa oli kameroita joka puolella. Hän hakeutui lääkäriin ja kertoi oireistaan. Lääkäri kirjoitti sairaslomaa. Hän kävi myös yhden kerran terapeutilla,  mutta kokemus oli epämiellyttävä.

”Olin ollut 5kk selvinpäin kun mun oli pakko ottaa loparit chattijuontajan töistä. Olin niin vainoharhainen. Koko tänä aikana kukaan ei missään kohtaa tajunnut, missä tilassa elin. Olin ollut jo 1,5 vuotta psykoosissa ja 20-vuotias nuori tyttö. Eikä kukaan tehnyt mitään. ”

Viiden kuukauden raittiuden kohdalla Kirsi pääsi neljäksi viikoksi Minnesota-malliseen päihdehoitoon ja tämän jälkeen oireet pikkuhiljaa katosivat. Edes siellä ei tajuttu psykoosia.

”Hoidon jälkeen elin yksinkertaista elämää.  Asuin edelleem asumisyhteisössä, harrastin aktiivisesti kuntosalia ja kävin päivittäin NA-kokouksissa, mitä ilman en olis raitistunut ja pysynyt raittiina tähän päivään asti. Kesällä tuli 13 vuotta siitä kun oon ottanut viimeisen annoksen. ”

Kirsi arvelee psykoosin loppuneen n. puolen vuoden raittiuden jälkeen.

” Ensimmäisen parin kuukauden aikana suurimmat oireet katosivat, elämää estävät harhat pysyivät pidempään. Vasta oltuani raittiina lähemmäs vuoden, aloin tajuamaan, että oon ollut psykoosissa.  Muiden saman kokeneiden tarinat auttoivat ymmärtämään.  Jos vetäisin nyt 13 vuoden jälkeen yhdetkin, se alkais uudestaan. Mä tiedän sen.”

LÄHTEET:

Lönnqvist, Jouko - Suvisaari, Jaana 2011. Muut Psykoosit. Teoksessa Lönnqvist, Jouko - Henriksson, Markus - Marttunen, Mauri - Partonen, Timo (toim.): Psykiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 134, 148-150.

Toivio, Timo - Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia. Helsinki: Edita. 195.

Anonyymi haastateltava. 2017. Haastateltu puhelimitse 16.10.2017.